Ahdistus, paniikki.. Kaikki paska taas kerralla niskaan..

Miksen mä voi olla siellä sairaalassa, toisen ihmisen puolesta..
Miks tää kaikki on taas niin v*tun vaikiaa..
Miks kaikki paska tulee aina yhtäaikaa?

Mun pää vaan ei kestä tätä tilannetta taas..

Koska mä saan kääntää sivua tässä elämässä?
Koska se muuttuu paremmaksi? Vai muuttuuko se koskaan?
Onko tää elämä aina tällästä?

Milloin on mun aika olla onnellinen?
Koska on se aika, että ei tarvi murehtia..

Kelle mä saan huutaa, raivota ja purkaa itteäni.. Kuka jaksaa ottaa sen kaiken paskan vastaan?
Jaksaako kukaan?

Haluaisin vaan huutaa..
Sen jälkeen, sä ottaisit mut sun kainaloon.. Itken... Sanot; "Mä oon tässä, sä et oo yksin, kaikki järjestyy"

Ei jaksaisi enempää...

Kiitos,
Anteeksi
&
Hyvää yötä <3

 

Enää kestänyt en kipua, mä huusin pelosta
älä kosta mulle kaikkee pahaa minkä tein
Enää kestänyt en kipua, mä aloin hajota
Musta tuli tomuu, jonka tuuli vei

Mä pakenin pilviin, pakenin pilviin valkoisiin
mustin pilviin, joist' ei voi kuin pudota